Subjektiivinen varhaiskasvatus ja syrjäytyminen

Maanantai 26.11.2018 - Mauno Vanhala


Jyväskylän kaupunginvaltuustossa käytiin tiukkaa keskustelua siitä, voidaanko kaupunkiin palauttaa subjektiivinen varhaiskasvatus. Perusteluna oli taas kerran syrjäytymisen ehkäisy. Ei ehkä niin voimakkaasti kuin aiemmin, mutta kuitenkin.

Perusteena se on kestämätön, koska ei ole olemassa pitkittäistutkimusta, jossa osoitettaisiin, että kaikille vapaa varhaiskasvatus, entinen päivähoito, voisi estää syrjäytymistä. Ei lasten, eikä vanhempienkaan. Mutta kevätkiima on iskenyt valtuutettuihin, ja he äänestivät 750.000 euron arvoisen toiminnan ensi vuodelle. Vaikka oikeastaan olisi pitänyt tehdä niukkasbudjetti.

On muuten huomattava, että tämän päivän uutisissa on kerrottu, että suurimman osan suomalaisista mielestä päivähoito-oikeuden kuuluukin olla rajattu.

Vaihtoehtoisesti rahan olisi voinut suunnata peruskoulun oppilaiden tukeen. Jo nyt koulusta pääsevissä on lulutaidottomia, ja laskutaidottomia. He olisivat tarvinneet koulussa tukea, jota nykyresursseilla ei kyetä antamaan. Nykymukulat tarvitsevat yhä enemmän erityisopettajien, kouluavustajien ja tukihenkilöiden apua, sekä erityisryhmiäkin. Näin, jos heidän ajatellaan kykenevän ammattikouluun, tai mihinkään jatko-opiskeluun. Ja tästä on olemassa paljon parempaa vaikuttavuusnäyttöä, kuin subjektiivisen varhaiskasvatuksen osalta. Mutta politiikka on politiikkaa, ja sillä on omat totuutensa. Ja onhan se demokratiaa.

Avainsanat: Subjektiivinen varhaiskasvatus, kolmiportainen tuki, syrjäytyminen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini