Viha ja politiikka

Sunnuntai 24.3.2019 - Mauno Vanhala


On sietämätöntä, että joku hyväksyy politiikassa vihapuheita ja jopa Sinisten vaalikiertueella tapahtuneen fyysisen hyökkäyksen Soinia kohtaan. Mielipiteen ja uskonnon vapaus ovat perustuslaillisia oikeuksia joita ei pitäisi loukata. Nämä silmittömät väkivallan kohtaukset polittista mielipidettä kohtaan pitäisi tuomita kovennetulla asteikolla, kuten hyökkäykset virkamiehiä kohtaan. Ja tekijöille pitäisi ojentaa menolippu sotatila-alueelle, sillä aina hyviä palkkasotureita tarvitaan. Mutta sehän vaatisikin jo rohkeutta.

Minullekin on vaalikierroksen aikana möykätty pariin otteeseen puolueen vaihdosta. On haukuttu isoon ääneen loikkariksi, ja petturiksi, ja sitä en oikein ymmärrä. Vedin perässäni parikin PS edustajaa Jyväskylän valtuustoon, ja pojat saivat vielä hyviä luottamuspaikkojakin. 

Mielipiteensä voi vaihtaa, eikä minulla Jyväskylän PS puoluekokouksen jälkeen ollut mahdollista jatkaa puolueessa. Kokouksen menettely soti oikeustajuani vastaan. Olisiko  minun pitänyt luopua perustuslaillisesta oikeudesta ja lopettaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen osallistuminen. Kenellä ihmeellä on oikeus vaatia sellaista ja yleensä oikeus moisesta ärhennellä. Jossakin on vikaa.

PS keskisuomalaisissa kansanedustajissakin on pari loikkaria: Tuupainen ja Kankaanniemi, ja ystäväni Kauko Isomäkikin kuuluu tuohon loikkariporukkaan. Ei siis ole tuomittavaa loikata toisesta puolueesta Persuinin, mutta toisin päin on. Ei ole kovin laajakatseista.

Toivottavasti vaalikentillä säilyy rauha ja hyvä tahto.

Avainsanat: Vihapuhe, vaalit, poliittinen vapaus,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini