Jukolan veljekset härkiä paossa

Maanantai 28.1.2019 - Mauno Vanhala

Välillä poliittisessa päätöksenteossa jotkut ismit valtaavat kaikkien päättäjien mielen kuin sonnilauman pakokauhussa. Silloin juostaan, eikä maalaisjärkistä puhetta ymmärretä, vaikka sitä toistaisi väsymiseen saakka.

Näin tapahtui vapaan kilpailun mantraa toistettaessakin: sillä muka saadaan Suomeen toimivat ja laadukkaat SOTE-palvelut. Kunnissa virkamiehet ja päättäjät ovat juosseet rinnakkain, eikä ulkoistuksiin liittyviä riskejä ole haluttu tunnistaa. Nyt esillä olevaa Esperi Caren (ym) skenaariota ei ole ulkoistusprosesseissa testailtu, vaikka oikeaoppisesti toimittaessa niin pitäisi. Vanhusten hoivan ulkoistuksiin liittyvistä ongelmista on viestejä annettu jo pitkään, mutta kuuroille korville.

Onneksi nyt on alkanut tulla takaa päin potkuja ulkoistusvimman kinttuihin, kuten viimeksi Esperin vanhusten hoivapalvelujen tapauksessa. Omistajien tavoittelema yli 10% tuotto on mahdoton. Maalaisjärki sanoo ja tietää, että julkinen puoli on viilannut ja kehittänyt toimintaansa vuosikausia, eikä siellä löysiä ole. Nyt nähdään mitä tapahtuu, kun poliitikkojen ”löysät” otetaan pois. Se tarkoittaa työvoiman vähentämistä, ja laadun heikentämistä.

Kirjoitimme prof. Iiro Jussilan kanssa HS ”Vieraskynä” palstalla 28.08.2015 Osuuskuntien mahdollisuudesta pelastaa SOTE. Esitimme, että Itsehallintoalueille (Maakuntiin) voitaisiin palvelujen tuotantoon perustaa Osuuskuntia tarpeellinen määrä. Näin vaikkapa yksi tai useampia vanhusten hoivaan.

Perustajina olisivat asiakkaat ja palvelujen tuottajat (hoiva-alan pienyrittäjät, apteekit, jalkahoitajat, fysioterapeutit, hoitajat, jne.). Kunnat/Maakunnat voisivat vastata niitten organisoinneista. Ne voisivat käyttää palvelujen alihankkijoina yksityisiä SOTE-toimijoita. Osuustoiminnan ydinideoita hyödyntäen luotaisiin kannustimet, joilla tavoiteltaisiin laatua ja vaikuttavuutta. Merkittävää on, että yli 10% tuottotavoittelua ei olisi. Jos jotain viivan alle jäisi, se käytettäisiin henkilöstön kehittämiseen ja asiakkaiden palkitsemiseen.

Merkittävistä kysymyksistä päättäisivät tahot, joita kiinnostaa laatu ja tehokkuus. Ei pääomasijoittajaa kiinnosta, millä tavalla he yli 10% voittonsa saavat.

Kun hoivayritykset virittävät jatkossa hoivakotinsa viranomaisen pakottamalle laatutasolle, hinnat nousevat, mutta ei sijoittajan voiton tavoittelu mihinkään häviä. Kuntien ulkoistuksilla aikoinaan laskemansa taloudellinen hyöty häviää kuin pieru Saharaan.

Nyt esillä olevan, ja uhkaavasti pahenevan kaaoksen olisi voinut välttää aloittamalla julkisen toiminnan kehittämisen Osuuskuntamallilla. Joka tapauksessa julkisen toimijan pitäisi nopeasti valmistautua tulevan SOTE-lain mahdollistamaan kilpailuun. Muuten joudumme isolle kivelle karkuun, kuin Jukolan veljekset sonnilauman edessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Esperi Care, vanhusten hoiva, SOTE